Näen unessa animaatiopätkän, jossa sininaamainen tyttö katsoo minua kohti. Värit ovat räikeät ja viivat karkeat, kuin kaikki olisi piirretty paintilla oikean videokuvan päälle. Nainen muuttuu korkeaksi pensaaksi puutarhassa, jonka kirkkaanvihreät lehdet hajoavat lentoon pyrähtäväksi lintuparveksi.

Minun on käsketty tekemään sopimus jossain toimistossa, mutta joudun odottamaan vuoroani, koska matalan tiskin ääressä istuu asioimassa virkailijan kanssa jo jokin harmaapukuinen mies. Menen toimiston takahuoneeseen ja siellä lasten leikkinurkassa on asennettu matalalle seinään punainen, muovinen käsi, jonka käsivarsi on suorassa kulmassa ja etusormi pystyssä. Ajattelen, että pikkupojat olivat tylsistyksissään toisiaan yllyttäen koittaneet nousta sormen päälle seisomaan kengät jalassa, ja siksi se oli kärjestä hajonnut. Löydän seuraavasta huoneesta matalan pöydän, jonka yhdessä nurkassa on arkisten esineiden hologrammikuvia sisältäviä pöytätabletteja, joiden ääressä istuen lapsi voi odotella aikuisten toimittaessa asioitaan.

Minulla on yhtäkkiä käsissäni styroksista tehty tummanvihreänmusta kaksijalkainen jalkatuki, joka on rikki kahdesta kohtaa toisen “jalan” kohdalta. Vien sen Sinkkuelämää-sarjasta tutun Samantha Jonesin huoneeseen, joka on toimiston leikkipaikan vieressä ja yritän etsiä sieltä nauloja, joilla korjata tuki tunkemalla ne liitoskohtien sisälle. Löydän pöydältä keskeneräisen, tummanharmaasta pressukankaasta tehdyn pienen ompeleen, jossa on tiheään nuppineuloja joissa on tummanharmaat nupit, mutta nuppien takia en saa tungettua niitä styroksiin kummastakin päästä. Ompeleen vierestä löydän ketjun toisiinsa liitettyjä värillisiä klemmareita ja mietin, saisinko väännettyä ne auki. Löydän myös lahoa puuta, josta lähtee tikkuja, mutta tikut eivät ainakaan ole tarpeeksi vahvoja tarkoitukseen. Toisella puolen huonetta taas on seinässä hylly, jolla on lasten hiusklipsejä, joissa on vaaleanpunaisia rusetteja mietin, voisiko niillä korjata tuen jos irroitan ensin koristeet. Samanthan tämänhetkiseen imagoon ilmeisesti kuuluvat pinkit lastenvaatteet. Charlotte kysyy tuohtuneena, eikö hänellä ole rautanauloja ja kun niitä ei löydy, tokaisee että hänen huoneensa näyttää kolmivuotiaan huoneelta ja kävelee suutuksissaan ulos.

Heti Samanthan huoneen ulkopuolella on syvää vettä ja vedessä pöytä, jollle on asetettu kiikkerästi muutamien pikkuesineiden päälle pyöreä lasikulho niin, että sen pohja on juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella ja joitain astioita jotka ovat täynnä vettä, jotka taas pysyvät pöydällä oman painonsa ansiosta. Kulhossa on purppuraisena, keltaisena ja sinisenä hohtavaa vettä, enkä tiedä johtuuko väri lasin läpi siivilöityvästä valosta vai onko vesi värjättyä. Nostan kulhon käteeni ja sen alla olleet pienet esineet putoavat paikoiltaan ja yritän asettaa sitä takaisin, pöytä kaatuu ja muutkin astiat tippuvat veteen. Kaadan värjätyn veden pois ja täytän sen tavallisella vedellä piripintaan, niin se tulee kyllin raskaaksi eikä kelluisi vedenpinnalla pöydän yläpuolella, nostan pöydän pystyyn ja asetan kulhon takaisin sille. Osa veden sävyistä tuli ilmeisesti vedestä itsestään ja osa kulhosta, joka näyttää nyt tummemmalta. Teen saman muille astioille ja saan juuri ja juuri pöydän pysymään tasapainossa. (Värikkäästä kulhosta tulee mieleen se, että eilen kuulin että tietystä näkökulmasta maapallo näyttää kulholta.)

Toisella pöydällä, jonka pinta on veden yläpuolella, on posliinista tehty valkoinen, koristeellinen lohikäärme, jonka kuono on tummassa ja makeassa Hoisin-kastikkeessa. Laitan sen rinnalle myös kaksi muuta valkoista kiinalaista patsasta, joiden kuonot ovat kastikkeessa ja sanon, että nämä ovat tässä varjossa, asettaen ne vasemmalle puolelle taaimmaiseen lohkoon. Vasemmalle puolelle etummaiseen lohkoon taas laitan tasapainottamiseksi kolme muuta patsasta, jotka edustavat valoa. Toiselle puolen pöytää laitan jotain satunnaisia esineitä ja saan pöydän pysymään vaivoin tasapainossa ja olematta kaatumatta veteen.